.
Siitaman kylän kirkkoveneet
Siitaman kylä sijaitsee Orivedellä Pirkanmaalla
Vanha vene...Siitama-vene...Vihtori-vene...Siitaman Kirkkoveneseura ry...Kirkkoveneranta ja talaat
                                                                                                               sivut Leena Unkila   etunimi.sukunimi@unkila.fi



Kesäpäivä Kangasalla -laulun sanat

(sisältäen Vesijärvi-säkeistön)


Mä oksalla ylimmällä

oon Harjulan seljänteen,

niin kauas kuin silmään siintää,

näen järviä lahtineen.

Kas Längelmävesi tuolla

vöin hopeisin hohtelee,

ja Roineen armaiset aallot

sen rantoja hyväelee.

 

Kuin lemmikin sulosilmä,

niin kirkas, niin sininen

on välkkyvä Vesijärvi

mi hiljalleen keinuen

tuoll´ hiipivi heidän luokseen

ja satoja saariaan

niin helläst´ tuuditteleepi

kuin emonen lapsiaan.

 

Mä vain olen lintu pieni

ja siipeni heikot on;

vaan oisinko uljas kotka,

niin nousisin lentohon,

ja nousisin taivoon asti

luo Jumalan istuimen

ja nöyrin hartahin mielin

näin laulaisin rukoellen:

 

Oi taivahan pyhä Herra,

sä Isämme armias!

Ah, kuink´ on sun maasi kaunis,

kuink´ ihana taivahas!

Sä järveimme säihkyellä

suo lempemme tulta vaan!

Oi Herra, intoa anna

ain´ maatamme rakastamaan!






Siitaman kylän kirkkoveneet                          Oriveden Seudun Joulu 2013 -lehdessä

Siitama-vene ja vanha venevanhavene

Orivedellä Kangasalan rajalla sijaitsevasta Siitaman kylästä suuri osa kuului vuoteen 1927 asti Kangasalaan. Sinne joka pyhäiset, tärkeät kirkkomatkatkin suuntautuivat. Vesijärvi yhdisti sopivasti Siitaman emäpitäjään ja tarjosi kesäisin oivan kulkutien kirkkoveneelle.  Matkaa on noin 20 kilometriä. Noilta ajoilta säilynyt vene oli kimmokkeena kyläläisille elvyttää kirkkoveneperinne soutuineen. Tällä hetkellä Siitamassa on kolme kirkkovenettä.

Siitaman Kirkkoveneseura perustettiin vuonna 1995 huolehtimaan kylän kirkkoveneistä ja pitämään yllä soutuharrastusta sekä veneen rakennus- ja huoltotaitoja. Kirkkoveneranta osoitteessa Aronperä 71 on kunnostettu. Rantaan on rakennettu kaksi talasta, toinen käytössä olevalle veneelle ja toinen museotalaaksi kahdelle veneelle. Museotalaan käyttöönottojuhla ja jumalanpalvelus oli vuonna 1999. TV 2 taltioi tilaisuuden.

Rantaan rakennettiin myös jykevä hirsinen laavu vuonna 2005, jossa avotulella keitetään nokipannukahvit joka tilaisuudessa. Kaikki rakennustyöt on tehty talkoilla, ja rakennuspuut on pääosin saatu lahjoituksina metsänomistajilta.

Seuran hankkimassa lipputangossa Suomen lippu liehui uljaasti ensimmäisen kerran kesäkuussa 2000. Sen jälkeen lippu on nostettu salkoon vuosittain pidettävässä kesäjuhlassa ja kaikissa juhla- ja vierailutapahtumissa. Juhannusaattona klo 18 on jo monien vuosien ajan kokoontunut rantaan runsaasti väkeä lipunnostoon ja juhannuskahville. Pienen tunnelmallisen juhlahetken siivittämänä lähtee jokainen viettämään juhannusta, kukin taholleen. Kylän kokot syttyvät myöhemmin illalla.

Siitaman vanha kirkkovene on valmistunut vuonna 1875. Sen pituus on 16 metriä, ja siinä on 10 airoparia. Kevään korvalla vuonna 1874 tervatessaan ja korjaillessaan kirkkovenettään siitamalaiset olivat todenneet, että tilalle on saatava uusi vene. Mestariksi löytyi Tokosen vaari Ruovedeltä ja apulaiseksi oman kylän kirvesmies Mulinin Kalle. Jokijärven kankailta löytyi kaksi isoa, salskeaa, sopivaksi katsottua honkaa. Puut tuotiin neljän hevosen voimin kahdella reellä Sarkkilan talon riiheen, joka oli valittu tekopaikaksi.  Kirves, käsisaha ja vasara työkaluina, kyläsepän takomat hankaimet ja muut metalliosat tarvikkeina syntyi ikihongista komea kulkuväline. Se kyllästettiin itse poltetulla hautatervalla.

"Nyt pojat vetäkää" kehotti vakaasti jykevää peräsintä ohjaileva perämies, silloinen Ala-Ruokosen isäntä Heikki Heikinpoika, kun vene neitsytmatkallaan joutui odotetusti kilpasille toisten Vesijärven ympäristökylien seitsemän veneen kanssa. Siitamalaiset tulivat Vesaniemen rantaan Kangasalle noin kahden kilometrin etumatkalla. Liekö ollut ansiota sillä, että tervan joukkoon oli venemestarin kehotuksesta lisätty lähes kymmenen kiloa sulatettua voita liukasteeksi. Vene palveli kyläläisiä kirkkomatkoilla säännöllisesti yli 30 vuoden ajan.

Vuosi 2005 oli vanhan veneen 130-vuotis juhlavuosi. Rannassa järjestettyjen juhlatapahtumien lisäksi soudettiin myös Kangasalle kirkkoon. Edellisen kerran sillä soudettiin 120-vuotisjuhlien yhteydessä. TV 2 esitti tästä matkasta taltioimansa videon televisiossa seuraavana vuonna. Siitaman vanha kirkkovene on tiettävästi Suomen vanhin edelleen soutukunnossa oleva kirkkovene. Seuraava etappi on 140-vuotisjuhlat parin vuoden kuluttua.

Vuonna 1987 laskettiin vesille vanhan veneen mallin mukaan, kolmesta honkalaudasta rakennettu Siitama-vene, todennäköisesti kylän kuudes. Veneen pituus on 14 metriä, ja siinä on 9 airoparia. Soutajia on yhteensä 16 ja perämies. Tahtisoutaja ja nokassa oleva soutaja soutavat kahdella airolla. Vene on kyläläisten talkoilla rakentama, mestarina toimi puuseppä Aarre Salonen. Siitama-veneellä on osallistuttu useita kertoja Pirkan Soutuun Tampereen Pyhäjärvellä, sekä muihin lähiseudun soututapahtumiin. Myöskin vanhalla veneellä soudettiin Pirkan Soudussa puolenkymmentä kertaa ennen Siitama-veneen rakentamista. Vanhat, vähän vuotavatkin, tervatut puuveneet herättivät kunnioitusta kevyiden vaneriveneiden joukossa.

Kesällä 2011 molemmat veneet, vanha vene ja Siitama-vene, siirrettiin museotalaaseen. Keväällä 2012 hankittiin Sulkavalta kolmas kirkkovene, käytetty vanerivene. Tässä veneessä on 7 airoparia. Soutamaan mahtuu kerralla 14 henkilöä. Vene nimettiin Vihtoriksi. Kautta aikojen Siitaman kirkkoveneen perämies on ollut Ala-Ruokosen talosta. Vihtori Ala-Ruokonen oli isäntänä noin sata vuotta sitten, nykyinen perämies on hänestä neljännessä polvessa Jaakko Raukola. Vihtori -nimen kautta tämä nykyaikainen vene kytkeytyy oivallisesti menneisiin aikoihin.

Vihtori-vene kastettiin välkkyvän Vesijärven laineille heti kesän alussa. Sen nokka oli kastetilaisuudessa koristeltu seppeleellä, jossa oli lemmikinkukkia. Pirkanmaan maakuntalaulun, Kesäpäivä Kangasalla, Vesijärvi-säkeistön sanoissa mainitaan: ”kuin lemmikin sulosilmä, niin kirkas, niin sininen on välkkyvä Vesijärvi”. Kirkkovenerannan tilaisuuksissa lauletaan aina myös tämä laulun toinen säkeistö.

Vanerivenettä on helpompi kuljettaa tarvittaessa muuallekin ja puuveneitä kevyempänä sen saa laskettua talaasta vesille pienelläkin porukalla. Venettä on jo vuokrattukin halukkaille ryhmille, viime kesänä soudettiin Vesijärvellä ja Längelmävedellä, toissakesänä myös Pyhäjärvellä. Vuokrasouduissa on aina perämies kirkkoveneseuran puolesta. Siitaman kirkkovenerannassa souturyhmille tarjotaan tilauksesta myös nokipannukahvit.

Siitaman kirkkoveneseurassa on vahva tahto ja innostus vaalia kirkkoveneperinnettä ja säilyttää tietoa kylästä menneiden sukupolvien ajoilta uskoen, että arvokas perinne jatkuu.

teksti:  Hilkka Raukola, Leena Unkila









.